Ruotsin vanhimman perheyrityksen historiaa

Mylly ja perhe

Berte Qvarn -nimi kirjattiin ensimmäisen kerran 11. elokuuta 1569 Lundin hiippakunnan maakirjaan. Maakirja eli "landebogen" tai "jordeboken", kuten sitä Ruotsissa kutsuttiin, oli luettelo kirkkojen, pappien ja lukkareiden omaisuudesta ja tuloista. Berte Qvarn -myllyn ja sitä ympäröivän maan omisti Slöingen kirkko.

Vuonna 1869 myllyn johtoon tuli Nils Stenström. Mylly oli ollut vapaalla maalla jo vuodesta 1839, mutta kesti vuoteen 1872 ennen kuin Nils sai ostaa tilan kirkolta. Kun se lopulta onnistui, Nils saattoi jatkaa myllyn uudistamista, jonka hänen appensa oli aloittanut muutamaa vuotta aikaisemmin.

Berte Qvarnista tuli vuonna 1887 yksi maan nykyaikaisimmista myllyistä, jossa oli vesiturbiineja vanhojen vesipyörien sijaan. Myllynkivet poistettiin pian automaattisen telamyllyn tieltä, joka olikin yksi Ruotsin ensimmäisistä. Nilsin jälkeen myllyn johtoon siirtyi hänen poikansa Georg, ja vuonna 1895 perustettiin Berte Qvarn Aktiebolag. Myös Georg oli toiminnasta erittäin kiinnostunut ja energinen. Hänelle tarjottiin sekä Falkenbergin että Halmstadin myllyjen ostamista, mutta hän tyytyi rakkaaseen Berteen.

Kun seuraava poika, Olof Stenström, johti myllyämme, mylly-yritysten määrä väheni Ruotsissa kahdeksaan. Berte Qvarn on yksi pienimmistä, mutta se on onnistunut pysymään mukana kiristyvästä kilpailusta huolimatta. Berte Qvarnin toimitusjohtajana vuoteen 2001 asti toiminut Anders Stenström oli hyvin kiinnostunut ympäristöasioista, ja hän onnistui löytämään markkinaraon luomuviljasta jauhetuille KRAV-jauhoille.

Tänään Berte Qvarn on Ruotsin vanhin perheyritys ja yksi maan moderneimmista myllyistä. Sen voimanlähteenä toimii edelleen neljä metriä korkea vesiputous Suseå-joen vehreässä laaksossa. Berte Qvarn on osa Berte-konsernia, kuten SIA Glass, Berte Gård ja Bertebos-säätiökin. Bertegruppenin toimitusjohtaja on Lovisa Stenström, 14. sukupolven Stenström.

Jäätelömeijeri syntyy

SIA Glass perustettiin jälleen työllisyysprojektina työpaikkojen turvaamiseksi Slöingessä, kun paikallinen teurastamo suljettiin. Teurastamo oli tuolloin Slöingen suurin työnantaja. Asukkaat olivat huolissaan tulevasta. Jonkin aikaa kestikin, ennen kuin jäätelöä valmistettiin ympäri vuoden. Työpaikat pyrittiin turvaamaan talvikuukausina valmistamalla tehtaalla korppuja.

Stenströmin perhe oli hoitanut Berte Qvarnia ja maitotilaa jo sukupolvien ajan. Monen sukupolven ajan perhe oli ollut mukana myös poliittisessa elämässä ja kirkossa sekä maatalousyhdistyksessä ja luonnonsuojeluasioissa. Kun työttömät slöingeläiset pyysivät apua työpaikkojen kadottua, perheyrityksen johdossa ollut ja kunnallispoliittisesti aktiivinen Olof Stenström joutui tarttumaan toimeen.

Se, että alaksemme tuli juuri jäätelö, on itse asiassa onnellinen sattuma. Kun Olof Stenström otti teurastamon tilat haltuunsa, sopimuksessa oli lauseke, joka kielsi monet elintarvikkeiden tuotantotyypit kilpailusyistä. Lausekkeesta oli kuitenkin jäänyt pois jäätelöntuotanto, joten siinä se oli! Niinpä vuonna 1961 perustettiin Slöinge Industriaktiebolag eli nykyinen SIA Glass.

Alueelle luotiin työpaikkoja ja markkinoille tuotiin tuotteita, kuten Glassbåt ja Trollis. Trollhätteglass toimitti kaikki raaka-aineet ja huolehti tuotetusta jäätelöstä sekä osallistui tuotannonohjaukseen, resepteihin ja jäätelöosaamiseen.

Kun Trollhätteglass myytiin kaksi vuotta myöhemmin, Olof Stenström käytti lunastusoikeuslauseketta ja lunasti kaikki ulkopuoliset osakkeet. Sillä hän halusi turvata ihmisten työpaikat. Ja niin Olofista oli tullut jäätelötehtailija. Olof antoi selkeät ohjeet: "Tehkää jäätelöä ilman outoja lisäaineita ja luokaa paljon työpaikkoja Slöingeen!" Nämä sanat ovat avain SIA Glassin sydämen ja sielun ymmärtämiseen vielä tänäkin päivänä.

Moderni jäätelöyritys

1970-luvulla muotoutui SIA Glassin ainutlaatuinen idea jäätelön valmistamisesta. Mutta kesti jonkin aikaa vakuuttaa ruotsalaiset siitä, että jäätelö on valmistettava tuoreesta kermasta ja aidoista vaniljatangoista

1970-luvun lopulla lähes kaikki jäätelö valmistettiin kasvirasvasta. Ruotsalaiset eivät olleet tottuneet mihinkään muuhun jäätelöön. Mutta SIA Glassilla haluttiin jotakin muuta. Panostus kermajäätelöön vaati kuitenkin siihen aikaan rohkeutta. Kyse oli taistelusta aidon raaka-aineen puolesta. Tähän edelläkävijän aikaan voi siis jäljittää Per Stenströmin moton: "Jäätelö pitää tehdä kermasta – muuten ei ole niin väliä."

Hän tunsi sydämessään, että jos aiomme myydä jäätelöä, sen pitää olla mahdollisimman hyvää ja sitä pitää saada ympäri maata. Sen jälkeen SIA Glass ei tehnyt enää niin kuin muutkin, vaan alkoi kulkea omaa tietään.

SIA Glass oli alkanut 70-luvulla käyttää myös aitoa vaniljatankoa, myös sen maukasta ydintä. Reaktioita ei tarvinnut odottaa kauan. Yritys alkoi saada valituksia "roskista" jäätelössä. Asiakkaat eivät olleet tottuneet niihin pieniin mustiin pisteisiin! Mutta SIA Glassilla ajateltiin: "Juuri tältä jäätelön pitää maistua. Meidän on oltava kärsivällisiä ja annettava ihmisten tottua."

Makupuolella SIA Glass omaksui innovatiivisen lähestymistavan jo varhain. SIA Glass toi ensimmäisenä Ruotsissa markkinoille salmiakin, jo 1970-luvun lopulla. SIA Glassin tuotekehitystä leimasivat yhä enemmän kokeilut ja pyrkimys löytää uusia makuja ja yhdistelmiä.

Kukaan ei tiedä, mihin uudet innovaatiot johtavat tulevaisuudessa, mutta ainakin 60 vuotta makumaailman palveluksessa on opettanut meille yhden asian: ideat ja inspiraatio itävät niin kauan, kun iloitset lapsen lailla tehtävästäsi valmistaa parasta jäätelöä ikinä.